Pilaantuneisuustutkimuksiin liittyy aina arvio ympäristö- ja terveysriskistä. Riskiarvion lähtötietoina tulee olla kohteessa tehtyjen kenttä- ja laboratoriotutkimusten tulokset.
Perinteisesti riskinarviolla on ymmärretty haitallisten aineiden pitoisuuksien vertailua sallittuihin ohjearvoihin. Kunnostustarve on ollut mikäli sallitut pitoisuusrajat ovat ylittyneet.
2007 voimaan tulleen valtioneuvoston asetuksen myötä kohdekohtaisia laskelmia ja mallinnuksia käytetään riskinarvioinneissa yhä enemmän. Näin saadaan pilaantumisen leviämisestä aiheutuvat haitat ennakoitua pitkälläkin aikavälillä.
Arviointityö koostuu tehtävän asettelusta ja riskien mallintamisesta. Usein työ etenee vaiheittain kun arvioinnilla voidaan tarkentaa tehtävän asettelua ja vertailla esimerkiksi erilaisten kunnostus tai suojausvaihtoehtojen vaikutuksia.
Monesti riskinarvioinnin tuloksia käytetään myös kunnostustyön tavoitteiden määrittämiseen, jolloin kunnostustoimenpiteitä voidaan tehostaa ja kustannustehokkuus maksimoida.